TuKY 63 v.

On koittanut jälleen vujuraportin aika. Tällä kertaa perjantain ja sunnuntain välinen yö kului Turussa, jossa rakas naapurimme TuKY – anteeksi, Turun KY – juhli 63. vuosijuhliaan ja tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan myös koko hallituksemme. Viikonloppu sai lupaavan alun, kun vastoin kaikkia odotuksia onnistuimme niukasti välttymään färssiltä ja saapumaan melkein ajoissa cocktail-tilaisuuteen, parahiksi omalle vuorollemme muistamaan paikallisia Pori-aiheisella lautapelillä. Markkinointi- ja jaloviinavastaavamme ammattimaisista otteista huolimatta toisen lahjamme, valmiiksi tyhjennetyn pullon, viimeistely jäi ikävästi puolitiehen (julkinen anteeksipyyntö oman suoritukseni johdosta). Mercatorin pitkänomainen rakenne teki tilaisuuden seuraamisesta ajoittain vaivalloista, ja onnitteluvuoromme jälkeen moni meistä keskittyikin ennen kaikkea takarivissä somettamiseen.

Tästä ei ole muuten vielä juotu.

Varsinaiseen juhlaan arvokkaat puitteet tarjosi VPK:n talo, jossa kaksi kolmasosaa PorKy:stä yhdistettynä yhdellä enklaavilaisvahvistuksella muodosti oman seurueensa. Tunnelma oli kirjaimellisesti tiivis, eikä vähiten siksi, että välittömään läheisyyteeni oli sijoitettu koulutuspoliittisen vastaavamme härkämäiset reidet. Sikapöytämme ohella positiivista Satakunta-kuvaa levitti myös juhlapuhuja Juuso Enala, joka värikkäässä puheessaan valisti kuulijoitaan muun muassa siitä, miten hänen entinen kotipaikkansa Ulvila on tullut tunnetuksi murhaajistaan. Vaikka ruokailu venyi lähes yöhön saakka, kului ilta varsin rattoisasti, mitä nyt konferenssipuhelut keskeyttivät ja pakottivat poistumaan takavasemmalle tasaisin väliajoin – kuka tunnustaa soitelleensa Maisterin taskumattiin koko illan? Jatkopaikkaan meidät kyyditettiin tyylikkäästi uudenkarheilla Audeilla. Onneksi emme mahtuneet yhteen, sillä nyt Maisteri sai toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja tokaista kuljettajalle maailmanmiehen elkein kuolemattoman ”follow that car” -fraasin. Epämääräisen ja varsin tapahtumaköyhän Montulla, Parkilla ja Kauppatorin Hesburgerilla hortoilun jälkeen suunnattiin viimein Omenahotellille, jossa ennen nukkumaan siirtymistä herätettiin tietysti ensin aiemmin paikalle ehtineet huonetoverit.

Ikään kuin Silliksen lähtöaika 10.00 ei olisi muuten ollut riittävän aikainen, päätti naapurihuone avata pelin syöksymällä remuamaan ja popittamalla Robinia jo kohtuuttoman hyvissä ajoin. Bussimatkalla Rymättylään – jälleen paikalliselle VPK-talolle, hieman erityyliselle tosin – nautittiin terästetystä pillimehusta ja viihdytettiin kanssamatkustajia kertomalla vauvavitsejä.  Taisi sinne yksi Häijää-vitsikin joukkoon mahtua, sen saaman vastaanoton varmaan arvaatte. Perillä odottaneita fasiliteetteja voi huoletta luonnehtia timanttisiksi: komeat merinäköalat, valmiiksi katetut beer pong –pöydät, asiansa osannut DJ ja open bar. Silliksen riemukkaimmat virikkeet oli varattu kuitenkin omasta takaa, sillä osa Porin herrasmiehistä oli pakannut mukaansa high school –teemaan mainiosti sopineen hävyttömän ruman hevosnaamarin, johon sonnustautuneena oli ilmeisen hyvä heilua ympäriinsä vailla minkäänlaista kontrollia. Kävipä eräs hevonen kaikkien turvallisuusohjeiden vastaisesti uimassakin. Pori kunnostautui myös itsensä telomisessa: PJ:ltä taisi meni nilkka ja Maisterilta käsivarsi sekä pari niskanikamaa – hevosnaamariin pukeutumisen varjopuolia. VPJ saikin alituiseen olla kantamassa tiskin takaa kylmiä Red Bull –tölkkejä vammautuneiden kolhuja viilentämään. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta iltapäivä oli törkeän hauska, ja se myös näkyi. Turussa sillispaikan lattioiden tuhoamisella on kuuleman mukaan jo perinteitä, eikä siivoamaan joutuneita päästetty liian helpolla tänäkään vuonna – katso kuva!

Onnettomat yöunet ja silmitön meno aamusta lähtien johtivat siihen, että nukkuminen alkoi ainakin omalla kohdallani jo paluubussissa, eikä toisaalta ihme, sillä sillis päättyi vasta klo 18 aikoihin (tälle hatunnosto, meillä loppuu aina kesken). Viimeisillä energioilla raahauduttiin Memory Timesiin syömään pizza ja ranskalaiset –yhdistelmää. Kerrassaan upea henkilökunta siellä muuten, sallii omat juomat. Loppuilta kului hotellihuoneessa, jossa Maisterin kanssa nauroimme itsemme tärviölle katsoessamme uudestaan ja uudestaan välittömästi kulttimaineeseen noussutta ”what the horse does in tuky sillis” –videota ja yrittäessämme ladata sitä YouTubeen, valitettavasti laihoin tuloksin. Kylään tulleet Vaasan edustajat taisivat pitää meitä hulluina. Muista aktiviteeteista mainittakoon lakanalle kaatuneen siiderin kuivaaminen peitolla (protip: ei siitä ainakaan hyötyä ole) ja sopomme teinivuosien suosikin Mc Manen hätkähdyttävään tuotantoon tutustuminen. Illan päätteeksi innokkaimmat suuntasivat vielä Turun yöhön vain todetakseen, ettei siinä enää siinä vaiheessa ollut järjen hiventä.

Kun yön uhka karkoitettu oli jo pois ja aamun kiuru kirkkaudessa soitti, seuraamme liittyi kotikulmilleen vaihteeksi palannut ystävämme J. Österman, jonka kanssa kruisailimme ympäri Turun keskustaa Kespan kierroksen hengessä. Kyseenalaiset ajolinjat onneksi hyvitti se, että auto oli Porin rekisterissä. Ennen kotiinpaluuta ehdittiin vielä maakuntamatkailla Hirvensalossa ja Littoisissa, joissa PorKyn #edustavampiaines ystävällisesti esitteli paikallisia nähtävyyksiä – eihän tällä enää mitään tekemistä vuosijuhlien kanssa ole, mutta tällaiselle itsensä ulkomaalaiseksi tunteneelle seurueen ylivoimaisesti epäturkulaisimmalle jäsenelle kyseessä oli joka tapauksessa hieno ja hyödyllinen ja siksi maininnan arvoinen kokemus. Vielä K-Marketista Vitaminwateria ja kynsilakanpoistoainetta, Myllyn Coffee Housesta palauttavat kahvit ja näin oli jälleen yksi raskas, mutta huikea reissu paketissa. Pahoittelut esseemittoihin karanneesta blogitekstistä.

XOXO,

Mikko L