Oi Enklaavi!

Allekirjoittanut oli hädin tuskin ehtinyt palautua #Herrala:n viime keskiviikkoisista kiintiösynttärihulinoista, niiden torstaisista jälkipyykeistä saati katkerasta tappiosta kotiutuslyöntikisaan menneessä beerpong-ottelussa, kun koittikin jo luvattoman aikainen perjantaiherätys ja aika lähteä yrityssuhdevastaavamme Sakun kanssa kohti Lappeenrantaa. Siellä odottivat Enklaavin 22. vuosijuhlat, joihin olimme itsemme PorKyn edustajiksi taktikoineet. Kiirettä piti alusta alkaen, sillä vaikka saavuimme perille susirajalle jo puoliltapäivin, ennätimme klo 16 alkaneeseen cocktail-tilaisuuteen ruhtinaallisesti ainakin kolme minuuttia ennen h-hetkeä. Tämä menee färssimäisen kaupunkisuunnittelun piikkiin, sillä paikallinen yliopisto ja opiskelija-asunnot sijaitsevat Skinnarilan vapaavaltiossa kaukana kaikesta. Jatkuva taksilla matkustaminen rankaisi kukkaroa kovalla kädellä, joten Porin huomattavasti inhimillisempiä etäisyyksiä tuli ikävöityä.

Kun kokkaritervehdykset hämyisessä Giggling Marlinissa oli hoidettu pois alta, juhlakansa kyyditettiin komeisiin puitteisiin itse vuosijuhlaan Imatran linnamaiseen valtionhotelliin. Bussikuski oli huumorimiehiä ja kevensi tunnelmaa kruisailemalla yleisön pyynnöstä kunniakierroksia liikenneympyrässä. Vuosijuhlilla meno jatkui yhtä levottomana alusta alkaen, mihin vaikutti mm. alituinen sitsilaulujen veisaaminen ja se, että ulkkikset oli rajattu sivummalle omaksi sikaosastokseen. Henkilökunta vaikuttikin olevan paikoin hermoromahduksen partaalla.

Matka jatkoille sujui rattoisasti bussin mikrofoniin huudeltuja huonoja vitsejä kuunnellessa. Mielenpainuvaa oli myös se, että perille Lamposaaren lavalle (Olikohan se edes sellainen? No, sinne olen ainakin checkannut Foursquaressa) oli mentävä lossilla. Matkalla joku uhosi uivansa saaresta takaisin, Pörssin edustajan kanssa taas päätimme vakaasti etsiä ja lämmittää saunan – molemmat uhkaukset jäivät onneksi toteuttamatta. Narikassa vaihdoimme takkimme kämmenselkään tussattuihin numeroihin, itselleni annettu 70 oli vielä ihan ok, mutta Koivun veljeksistä vanhemman kättä koristanut 69 ei kovin paljoa naurattanut paluumatkalla. Virtasten voimalla jatkoilla painettiinkin sitten aina jonnekin viiteen asti ja nukkumaan päästiin aikanaan kuuden paremmalla puolella.

Sillisteemana oli ”Saimaa Shore” – sattuipas sopivasti. Bakkanaalit avattiin pieni- ja vapaamuotoisilla sitseillä, jotka pian sentään lyötiin pakettiin osallistujien fokuksen karkaillessa pahemman kerran. Tarjoilut olivat parasta A-luokkaa: mm. hartaasti odottamiamme Mäkkärin juustohamppareita ja pekonia (!, aivan lyömättömän hyvä idea). Virvokkeet kumottiin tietysti red cupseista, mistä tulikin mukavan kotoisa olo. Muuten toteutus noudatteli tuttua ja hyväksi havaittua kaavaa: löytyi bändit, sumopainipuvut, pomppulinnat ja paljut. Yleisen tunnelmankaan suhteen ei moitteille jäänyt sijaa.

Silliksen jälkeen vietimme epämääräisen mittaisen ajanjakson keskustassa en-tiedä-kyllä-yhtään-kenen asunnossa ja siitä jälleen GM:ään (PorKy-tarralla sisään). Loppuillan ja -yön suunnitelma kävi pian selväksi, sillä baarista löytyi osasto, jossa DJ oli luokkaa 5/5, eikä tanssilattialta tarvinnut harkita poistuvansa. Lisäksi ainakin Enklaavin hallituslaisen pyytämänä lähinnä Cheekistä koostuneet biisitoiveet täytettiin kiitettävällä varmuudella ja ripeydellä – yrityssuhteet ”Gemmin” suuntaan selvästi hoidettu viimeisen päälle. Bonuksena toki ”Timantit on ikuisia” soi pyytämättäkin varmasti neljään otteeseen.

Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Sunnuntai kului junassa lamaantuessa ja pehmeän laskun arkeen tarjosi nelituntinen hallituksen iltakoulu ensi vuoden toimintasuunnitelman parissa. Univelkojen maksu jatkuu yhä, onneksi sentään vähään aikaan ei ole mitään mainittavia rientoja tiedossa... Eiku. No, kuten Maisteri saattaisi sanoa: jos tää ois helppoo, ni kaikki tekis tätä.

Fiksumpi olisi ottanut kuvia, jotta blogipostaus ei näyttäisi näin ankealta, mutta kiinnostuneet saavat nyt tyytyä tutkimaan osoitetta facebook.com/SvvPaparazzi.

Tahtoa vaikeisiin hetkiin toivottaen,

Mikko L

kirjoitettaessa soivat (City.fi:ssäkin on hei tällänen):

Cheek – Parempi mies ft. Samuli Edelmann

Kim Cesarion – Brains Out

Drake – Hold On, We’re Going Home ft. Majid Jordan