Porin Kyltereiden 10.vuosijuhlat

Porin Kyltereiden kymmenennen juhlavuoden kohokohta oli käsillä viikonloppuna Vuosijuhlien merkeissä. Koko kevään kestäneet valmistelut, jännitys ja stressi olivat kaiken vaivan arvoisia, niin hienosti PorKy jälleen näytti, miten Porissa juhlitaan! Emännän roolissa sain kunnian koota muutamia kohokohtia viikonlopusta. Valitettavasti itsellä jäi kuvat ottamatta kaiken jännityksen keskellä, joten toistaiseksi joudut käyttämään mielikuvitusta. Kannattaa kuitenkin käydä kurkkimassa PorKyn nettisivujen galleriaa, kuvia on tulossa piakkoin.

Vuosijuhlaviikonloppu alkoi perinteisesti perjantaina itse Vuosijuhlilla. Cocktail-tilaisuus järjestettiin Porin Yliopistokeskuksen aulassa, jossa PorKyä hemmoteltiin mitä upeimmilla lahjoilla. Korkkeja tallottiin lahjapulloista ja sitä viinan virtausta ei kyllä heikomman pää olisi kestänyt. Onneksi PorKyn hallitus on täynnä ammattilaisia, joita lahjapullot eivät päässeet pelottelemaan. Muun ohella Antero Ankka saatiin jälleen kotiin juhlimaan ja tulipahan hallituksen käyttöön myös Yliopistonlehtori Erkki Vuorenmaan näppärä, post-it lappujen vuoraama tenttikirja, josta on varmasti iloa laskiksen opiskelijoille.

Vaikka PorKyä hemmoteltiinkin kymppivuoden kunniaksi vielä tavallista runsaammalla määrällä tervehdyksiä, oli aika siirtyä juhlimaan meren rannalle Yyterin Kylpylähotelliin. Tuosta illasta en voi sanoa kuin olevani äärettömän onnellinen. Miehet todella olivat komeimmillaan ja naiset kauneimmillaan, pöydät näyttivät upeilta juhlavassa kattauksessa punaisten ruusujen kera. Muistoksi jääneet snapsilasit sekä historiikit tulevat muistuttamaan täydellisestä illasta vielä pitkään. Puheet olivat hienompia kuin uskalsin edes odottaa ja henkeäsalpaava tulitanssi tuntui kruunaavaan kaikkien illan. Emäntänä en voisi olla tyytyväisempi illan kulkuun ja tästä suuri kiitos kuuluu seremoniamestareille.

Ilta sai arvoisensa jatkot Bar Kinossa, Disco Ensemblen tahdissa ja sieltä olikin loistava jatkaa hyvällä sykkeellä kohti lauantaina akateemista silliaamiaista. Ja mitäpä tähän voisi sanoa – sillis oli juuri niin legendaarinen kun toivoa saattaa! Festarit rokkasivat kovempaa kuin Remu konsanaan, festaribaarin tarjoama nesteytys sekä eväspuoli olivat kohdallaan ja saipahan allekirjoittanut muutaman mustelmankin sumopainin ansiosta. Suurensuuri kiitos Biletiimille, tätä tullaan muistelemaan aina seuraavaan sillikseen asti!

Vielä eilen, sunnuntaina, aktiivisimmat juhlijat jaksoivat yhden uuden nousun vuoden 2011 Vuosijuhlien Etkoilla Pohjolan saunatilalla. Edelleen PorKy tarjosi juomaa, ruokaa ja päästiin niistä cockareiden lahjapulloistakin nauttimaan yhdessä tuumin. Sauna taisi olla liiankin kuumana, sillä joillain vaatteet eivät meinanneet eksyä enää lainkaan päälle. Etkot tarjosivat vuosijuhlaviikonlopulle sen ansaitseman päätöksen ja nyt ei meinaa edes malttaa odottaa ensi vuoden kohokohtaa, Porin Kyltereiden 11. Vuosijuhlia!

Mielettömän suuret kiitokset vielä hallitukselle, biletiimille, seremoniamestareille sekä isännälle! Teidän ansiosta me kaikki olemme päässeet nauttimaan mahtavista Vuosijuhlista, joita jaksaa mehustella aina ensi vuoteen saakka.

Vielä lopetukseksi haluan liittää tähän sen henkilökohtaisesti jännittävimmän osion koko viikonloppuna: Puheen miehelle. Puhe on rakkaudella kirjoitettu suoraan sydämestä ja toivon sen muistuttavan meitä naisia, kuinka ihania ne miehet pohjimmiltaan ovatkaan, vaikka tällä hetkellä aika moni saattaakin herätä siihen puheessa mainittuun oluen ja valkosipulin tuoksuun.

Suuresti kiittäen täydellisestä viikonlopusta,
Riikka Vahtervuo
10. Vuosijuhlien emäntä

"Arvoisat juhlavieraat, hyvät kanssasisaret ja ennen kaikkea te rakkaat miehet.

Emännän roolissa olen saanut suuren kunnian pitää puheen sinulle, mies. Sinun ollessasi niin komeana siinä edessäni minun täytyy myöntää tämän olevan erittäin jännittävä hetki sillä - Mies, minä rakastan sinua.

Tämä rakkaus on kasvanut hartaasti ja pitkään. Olemme tavanneetkin jo monesti. Tarhan pihalla rakensimme yhdessä hienoimman lumiukon ikinä. Pusuhipassa esitin kiinniottamisen olevan ällöä, vaikka oikeasti tykkäsin. Vuosia kului. Sait perhosia vatsaani. Sait sanat pois suustani ja punan nousemaan kasvoilleni. Yläasteen koulujenloppuna sait myös vetiset maskarat olkapäällesi sekä jotain muuta kosteaa ja viinanhuuruista äitisi ostamille uusille tennareille.

Myöhemmin katsoit minua silmiin ihan eri tavalla. Kosketit minua ihan eri tavalla. Puhuit minulle ihan eri tavalla. Olit älykäs ja komea, melkein aikuinen jo. Niitä hetkiä en unohda ikinä, taisin keksiä mitä rakkaus on.

Olet ollut minulle elämäni suurin ilo ja musertavin suru. Olen antanut sinulle paljon ja saanut vielä enemmän. Olen oppinut uusia asioita kanssasi, vieraillut valloittavissa kohteissa seurassasi ja tuntenut tuhansia asioita. Ja rakastanut, rakastanut sydämeni pohjasta.

Ja tässä minä nyt olen, kaksikymmentäneljä vuotta, minimaalinen kokemus elämästä, häilyvä käsitys rakkaudesta ja valtava kaipaus sinuun, mies.

Sillä elämä ei ole elämää yksin. Se on arvokas vasta, kun sen jakaa toisen kanssa. Kuinka tyhjää elämäni olisikaan ilman sinua. Mistä supattaisin muiden tyttöjen kanssa? Mikä tekisi päivistäni niin hauskoja ja jännittäviä kuin ne ovat sinun seurassasi? Keneen purkaisin huonon päivän kiukkuni? Kenelle valittaisin ylös jätetystä WC-pöntön kannesta? Kenen puolen vuoden takaisesta mokasta muistuttaisin edelleen? Kenelle lähettäisin humalaisia viestejä öisin? Kenen valkosipulin ja oluen sävyttämää hengitystä haistelisin poikien illan jälkeen? Ja kenen urheilunkatsomiseen turhautuisin kesken romanttisen viikonlopun?

Luulen, että minä nainen olisin hukassa ilman sinua miestä.
Arvostan sinun selkeitä neuvojasi, sillä välillä teen asioista liian hankalia.
Kaipaan rauhallisia otteitasi, kun olen paniikkikohtauksen partaalla hössötyksen keskellä.
Vaadin lohdutustasi, kun tuntuu, että maailma kaatuu päälle.
Tarvitsen sinua kertomaan, että olen kaunis.
Ikävöin lämmintä syliäsi sunnuntai-iltaisin.
Haikailen vahvan kätesi perään kun kävelen yksin kotiin yöllä.
Kunnioitan rehellisyyttäsi, suoraselkäisyyttäsi, ystävyyttäsi.
Minä osaan vaihtaa lampun kattoon ja asentaa pesukoneen, mutta on silti mahtavaa, kun sinä mies vaihdat ne auton renkaat.

Minä haluankin tänään juhlistaa sinua rakas mies, sillä tarvitsen sinua ystäväksi, joka jaksaa nauraa kanssani ja kuunnella huoliani. Veljeksi, joka opettaa vaihtamaan sen lampun helpommin ja kertoo poikaystävälle suvun tavat. Isäksi, joka on tukenani ja läsnä elämässäni. Sekä elämäni rakkaudeksi, joka ymmärtää minua, tuntee minut juuri tällaisena ja rakastaa siitä huolimatta. Sinä mies täydennät minun sydämeni ja maailmani kokonaiseksi.

Siispä te kaikki ihanat miehet, kiitos että olette olemassa ja teette elämästä elämisen arvoisen.

Kiitos."