Kuha on isäntä ja emäntä

Meillä tämän vuoden vuosijuhlien emännällä ja isännällä ei ollut aluksi suunnitelmissa hakea kyseisiin tehtäviin, mutta kumpaakin pyydettiin lähtemään kyseisiin tehtäviin mukaan. Olemme molemmat luonteeltamme sellaisia ihmisiä, että sanavarastoomme ei kuulu sanaa ”ei”, joten muutama viikko kyseisistä pyynnöistä olimmekin jo vuosijuhlatiimin ensimmäisessä kokouksessa, jossa saimme kuulla mihin olimme lupautuneet.

Ensimmäinen tehtävämme oli kutsujen suunnittelu ja niiden lähettäminen. Tietysti siinä kävi perinteiset ja heti ensimmäinen vedos meni asteen verran metsään. Loppujen lopuksi olimme molemmat tyytyväisiä kutsuihin ja saimme lähetettyä ne lähes kaikille, joille oli tarkoitus. Hehe…

Vastuullamme olivat myös illan menun valitseminen, ohjelman suunnittelu ja pöytien plaseerausten teko. Mielekkäin ja herkullisin tehtävistämme oli ehdottomasti illan menun valinta. Omnom… Pääsimme maistelemaan kolmea eri alku-, pää- ja jälkiruokaa, joista valitsimme herkullisimmat, koska tiesimme mitä vieraat haluaisivat, sillä olemme maagisia ja yliluonnollisia. Herkkuruokien maistelun jälkeen lyötiin illan ohjelma lukkoon, jota muutettiin vielä muutamaan otteeseen ensimmäisen yrityksen jälkeen meistä johtumattomista syistä.

Plaseerauksen tekeminen oli hauskaa ja yhtä kermaa. Matkalla esiintyi kuitenkin pari mutkaa, joiden takia kurvasimme Yyteriin katsastamaan juhlatilaa. Lopulta saimme plasun valmiiksi ja juhlassa emme ainakaan huomanneet kenenkään istuvan lattialla, joten taisimme myös onnistua siinä. Hyvä me!

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä oli puheiden kirjoittaminen. Emäntä veti vain parit itkupotkuraivarit ja isäntä tiputti muutaman kaljan ennen kuin paperilla oli puheeksi riittävä määrä tekstiä. Muutaman unettoman yönkin molemmat taisivat viettää. Lopulta puheet saatiin valmiiksi ja kaikesta hermoilusta ja tuskailusta huolimatta kumpikin selvisi hengissä. Vaikka olemmekin maagisia ja ylivoimaisia silti jännityksen taso oli sanoinkuvaamaton ennen puheen pitämistä. Puheen pitämisen jälkeen olo oli helpottunut ja olo vapautunut, sillä loppuiltana ei tarvinnut enää jännittää mitään vaan sai keskittyä juhlimiseen.

Vaikka matkan varrella olikin välillä paljon tehtävää ja ajoittain kiirekin meinasi tulla, kokemuksena vuosijuhlien järjestämiseen osallistuminen oli erittäin antoisa ja opettavainen. Emme tunteneet toisiamme juuri ollenkaan ennen vujutaipaleen alkua, mutta matkan varrella toisen naamaa tuli katsottua sen verran usein, että tällä hetkellä tiedämme ainakin toistemme nimet ja saatamme moikata koulun käytävillä. Valehtelisimme, jos sanoisimme, että tämä ei ollut yksi opiskelumme parhaista kokemuksista. Kaikille, jotka miettivät hakemista ensi vuoden emännäksi ja isännäksi haluamme sanoa, että: ”Just do it!”

Hakemuksen voit täyttää TÄÄLLÄ