Keskiviikkona 5.3. PorKyn kovimmat juhlijat, sekä ne
ulkkikset jotka olivat paikalle päässeet, suuntasivat kohti Paluksen kylätaloa
viettämään olympialaisten jälkipelejä. PorKyn biletiimi oli pistänyt paikat
kondikseen ja mestoilla nähtiinkin jos jonkin näköistä kelkkailijaa ja
kiekkoilijaa. Pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta sitsit sujuivat
moitteettomasti, pitkälti toastien kokemuksesta ja ammattitaidosta johtuen.
Bilekansan kovin kestosuosikki Häkkinen räjähti ilmoille heti alkuun niin
kovalla intensiteetillä, että jokainen huomasi ilmassa olleen suuren
urheilujuhlan tunnun.
Illan suurimpiin
kohokohtiin lukeutui myös hallituksen herkiltä äänihuulilta ilmoille
kajahtanut, jo maanlaajuista mainettakin niittänyt, upea semmari-versiointi ”PorKy”.
Niin hauskaa on ilmeisesti ollut, ettei allekirjoittaneelle ole loppuillasta
jäänyt paljon yksityiskohtia muistiin. Jatkoja kuitenkin vietettiin Somassa,
missä meno oli vähintäänkin samalla tasolla kuin itse sitsipaikalla ja jatkoille
jätettiinkin viimeisimmät mehut, mitä oli jäänyt olympialaisista jäljelle.
Torstaina 6.3. Aamu valkeni upeana Yliopistokeskuksen innokkaille
skimbaajille. Matkaan päästiin edellisillasta johtuneesta aamujumituksesta
huolimatta lähes ajallaan ja reissu saatiin käyntiin. Perillä Himoksella
odottikin vain tykkilumesta valkoinen mäki, joten kovimpien rinnehirmujen
toiveet puuterilumesta ja mettäreiteistä jäivät vain haaveiksi. Meininki nousi
päivän mittaan tasaisesti, mutta kokomustaan pukeutunut rinneministeri Timmipeppu
piti huolen, ettei hauskanpito äitynyt liian hurjaksi. Iltapäivästä PorKyn
kovimmat rinnetaiturit olivatkin jo niin yhtä rinteiden kanssa, että Himoksen
bokseista nähtiin parhaimmillaan jopa X-geimeistä tuttuja temppuja.
Laskujen jälkeen siirryttiin mökkeihin viettämään iltaa koko
kansan voimin. Viimevuotisesta poiketen jatkoja ei vietetty ”Himoksen
Herralassa”, vaan Länsi-Himoksen parimökeissä. Meno ei tästä kuitenkaan
kärsinyt, vaan pienemmät tilat tekivät tunnelmasta vain huikeamman. Yön
pikkutunneille(ja vähän suuremmillekin) asti jatkuneen juhlinnan pystyi
tunnistamaan seuraavana päivänä bussissa nuokkuneiden matkaajien kasvoilta. Epäselväksi
ei jäänyt oliko edellisenä päivänä ollut hauskaa. Kiitokset vielä
huippureissusta Pointerille!
-Tiki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti