VVV & Wappu

VVV-risteily

Huhtikuu oli ehkä koko syksy tapahtumarikkain kuukausi. Vujujen jälkeen, vajaat pari viikkoa juuri sopivasti hengähtäneenä, oli vuorossa huikea 23 tunnin kolmen V:n risteily Itämerellä, kun perinteinen VappuViinat Verottomana -risteily starttasi keskiviikkona 16.5 iltaseitsemän aikaan Turun satamasta. Tunnelma oli korkealla jo heti satamaterminaalissa ja laivaan asteli myös nelisenkymmentä porkyläistä monen sadan muun kylterin mukana. Hyttikäytävät täyttyivät heti iloisista (ja ehkä hieman äänekkäistä) kyltereistä ja tervehdyksiä heitettiin niin vanhojen kuin myös uusien, eri puolilta Suomea tulleiden tuttujen kanssa. Illan mittaan lukuisat hyttietkot, laivan humppabaari ja disco, sekä myöhemmin yöllä hyttijatkot ja käytäväbileet takasivat vauhdikkaan ja railakkaan menon laivalla läpi yön.

 

Seuraavana päivänä sillisaamiaisella voisikin huomata osasta kyltereitä vähäiset yöunet ja edellisyön unohtumattomat hetket, mutta sillisherkkuja tankattua uusi päivä oli taas hyvässä käynnissä. Päivän ohjelmaan kuului mm. bingo, jossa ihana puheenjohtajalle Roosa nappasi useamman voiton ja porkyläisten kannustukset raikuivat koko ravintolassa. Toisille bingon pelisääntöjen sisäistäminen taas aiheutti pieniä hankaluuksia, mutta sattuuhan sitä... Ehkä sitten seuraavalla kerralla;) Torstai-illalla laiva saapui takaisin Turun satamaan ja kaikki onnekkaat kylterit astuivat turvallisesti takaisin maihin (osa omin avuin, osa pienellä avustuksella :D). Tämä ehkä kertoo siitä, että oli taas kerran uskomaton tapahtuma, jota ei kannattanut jättää väliin. Ensi vuotta siis odotellessa!!!

- Laura

Wappu

 

Porissa vaalborin juhlinta aloitettiin maanantaina 28.4. Wapprobatur- approkierroksen merkein. Ennen kierrosta järjestettiin perinteiset haastesoudut Etelärannassa SAMMAKKOn sekä Pointerin ja yliopistokeskuksen sekä SAMKin henkilökuntien välillä. Aikaisempina vuosina voitokkaaksi todettu Kerttu-kirkkovene ja Pointerin joukkue joutuivat tänä vuonna valitettavasti nöyrtymään hyvin organisoitua amkkijoukkuetta vastaan. Henkilökunta kuitenkin piti yliopistokeskuksen mainetta yllä voitollaan, sillä vastustaja voitettiin tiukalla propagandalla ja psykologisella sodankäynnillä jo ennen soutuja, eikä vastustaja lopulta ilmaantunut paikalle lainkaan.

Soutujen jälkeen haalarikansa suuntasi kohti keskustan kuppiloita suorittamaan akateemisista tutkinnoista maineikkaimpia. Aloittelevat opiskelijat saivat ensimmäisen tutkintonsa viidellä suoritusmerkinnällä, kun halutuimman ja vaativammimman tutkinnon, Rex Titulus Doctorialiksen, sai itselleen kuudellatoista merkinnällä. Kun suoritukset oli raavittu kasaan ja passit käyty vaihtamaan haalarimerkkeihin, suunnattiin Cabaretin jatkoille kuuntelemaan valloittavaa Sannia.

Kun maanantaista oli selvitty huonoilla yöunilla ja Sofiassa käyty nauttimassa aamupalaa puoliltapäivin, olikin jo aika uusille haasteille. Pointerin perinteinen Wappusafari starttasi opiskelijatalon edestä, kun bussilastillinen yliopisto-opiskelijoita otti suunnaksi Satakunnan kamalimmat juottolat. Päivän aikana käytiin aina Kankaanpään kautta muun muassa Harjavallassa sekä Lavialla (vai Luvialla, mitä näitä nyt on). Positiivisena yllätyksenä koko Kankaanpään kaupunki, sekä siellä vierailtu baari nimeltään Outo. Hieno paikka, käykää kurkkaa. Puolimatkassa nautiskelimme myös maisemista jonkun kivan järven rannalla ja paisteltiin makkaraa keväisen auringon lämmittäessä.

Iloista safarikansaa makkaratauolla

Safarikierroksella osallistujat jaettiin joukkueisiin ja meidän tuli jokaisella pysähdyksellä suorittaa ennalta määrättyjä tehtäviä. Suoritetuista tehtävistä otettiin kuvat, jotka jaettiin someen oikealla häästägillä matkanjohtajien arvioitavaksi. Tehtäviin kuului muun muassa ihmispyramidia, kasvomaaleja, postikortin lähettämistä vanhemmille, sekä hieman odottamatta myös alkoholin juontia. Lienee sanomattakin selvää, että Retu’s posse selvisi safarista voittajana. Ugh, hyvä me!

Keskiviikkona, sään meitä onneksi suosiessa, oli vuorossa Wappupiknik Kokemäenjoen rannassa, aivan Puuvillan vieressä. Vappu oli jo alkanut verottaa kansaa, eikä edellisten päivien kaltaisiin osallistujamääriin päästy, mutta tunnelmaa oli senkin edestä. Piknik toteutettiin löyhällä sitsiteemalla, ja lauluja sai toivoa haluamassaan välissä. Laulua riittikin mukavan paljon, vaikka kahden päivän huutamisen ja pienen flunssan takia alkoi ainakin allekirjoittaneen ääni olla tavallistakin huonommin virittynyt. Pientä kisailua oli myös mölkyn ja limboilun merkeissä.

Karhu saamassa kuohuviinipesuansa © Tomi Glad/SK

Piknikiltä suunnattiin kulkueena Raatihuoneen puistoon, jossa tapojen mukaan pestiin ja lakitettiin karhupatsas. Tämä oli kaikille avoin tapahtuma ja kaupunkilaisia saapui paikalle satoja. Tämän takia olikin hieman jopa noloa, kuinka vähän opiskelijoita oli paikalla: jokainen ainejärjestö oli Näkyä lukuun ottamatta edustettuna, mutta suuri ja mahtava PorKykin vain muutamalla hengellä. Vaikka vappu Porissa ei kaikkia välttämättä kiinnosta, toivon kuitenkin, että kulkue saadaan tulevina vuosina brändättyä kiinnostavammaksi. Nyt näytti valitettavasti siltä, ettei Porissa akateemikkoja ole kuin hassu kourallinen.

Puiston ohjelma sujui kuitenkin hyvin. Pointerin puheenjohtaja Riikka Suomilammi sekä yliopistokeskuksen johtaja Harri Peltoniemi pitivät puheet, lapsille jaettiin ilmapalloja ja vähän aikuisemmille kuohuviiniä. Kellon lyödessä kuusi painettiin valkolakit taas kerran päähän.

Keskiviikkoon loppui Pointerin vastuu vappuilusta, sillä vappupäivänä oli vuorossa Porin Teekkarien PoTkan järjestämä silliaamiainen sekä teekkarikaste. Ainutlaatuiseksi teekkarikasteen Porissa tekee se, että hyiseen Kokemäenjokeen voi käydä dippaamassa itsensä ketä tahansa halukas UCPorin opiskelija. Kasteen jälkeen pääsi teekkarisaunaan lämmittelemään, tai halutessaan vaikka vähän enemmänkin saunomaan.

Kokonaisuutena Akateeminen Wappu kuus kautta viis. Sopivan tiivis paketti tapahtumia, sopivasti erilaisilla teemoilla. Tunnelma oli hyvä, ja kurkun kostukkeen riittämisestä Pointer huolehti hyvin. Kiitoksia omasta puolestani Wapusta vastanneelle Pointerin VPJ:lle Juho Parikalle, wapputoimikunnalle sekä mukana olleille. Te teitte tästä huikeeta!

Rakkaudella,

Retu

 

Teatteria ja ufojuttuja

Viime viikko oli taas kerran vähän vauhdikkaamman puoleinen ja välillä mentiin pää kolmantena jalkana. Vuosijuhlien suunnitelmia hiottiin vielä kohdilleen hallituksen kokouksessa ja vuju-iltakoulussa. Tiistaina päästiin etuoikeutetusti katsomaan TuKYn Speksiä, joka tänä vuonna kiertueellaan piipahti myös ensimmäistä kertaa Poriin. Porin Kehräämö oli täpötäynnä niin porkyläisiä, Porin Seudun Ekonomeja kuin muitakin porilaisia. Katsojille tarjottiin speksiä parhaimmillaan kolmen tunnin mittaisena ja lukuiset "omstart"-huudot takasivat monivivahteisen näytöksen. Saimme nauttia karismaattisista ja upeista näyttelijäsuorituksista, mahtavasta musiikista, useista tanssikohtauksista sekä taidokkaista improvisointinäytteistä. Yleisön toivomuksesta lavalla kuultiin suomen lisäksi myös saksaa, venäjää, ranskaa ja ruotsia, nähtiin poikaläheisyyttä, tanssikohtauksia ja roolinvaihtoja, sekä viihdytettiin niin yllättävillä äänenmurroksilla kuin Aki Kaurismäki -tyylillä. Toivottavasti tästä alkaisi uusi perinne ja myös ensi vuonna porkyläiset pääsisivät harjaannuttamaan kulturelliuttaan.

Perjantaina pääsimme edustamaan omaa ainejärjestömme seitsemän tunnin junamatkan päähän Joensuuhun Optimi ry:n vuosijuhlille. Perjantaipäivä lähti siis käyntiin jo aamuvarhain ja Joensuun rautatieasema saavutettiin noin kahden aikaan iltapäivällä ilman suurempia kommelluksia. Vaikka Joensuu oli molemmille matkaajille tuntematon kaupunki, ei kartanlukijaa tarvinnut rautatieasemalle saavuttaessa arpoa, sillä meitähän odotti autokyyti valmiina aseman pihalla ja pääsimme vaivattomasti majapaikkaan. Hienoa palvelua, Optimi! Tunsimme olomme suorastaan kuninkaallisiksi. Majoitus oli kuin viiden (tai no ehkä vaan neljän) tähden hotellissa, sillä pääsimme superystävällinen ja mukavan parin kaksioon viikonlopun ajaksi. Optimin vuosijuhlat starttasivat yliopistolla cocktailtilaisuudella, jossa paikalle saapuneet ainejärjestöt esittivät tervehdyksensä. Toisin kuin ehkä eräs nimeltä mainitsematon emoyliopistomme ainejärjestö, PorKy oli kaikkien muiden tavoin ajallaan ja antoi murrosikää saavuttavalle 12-vuotiaalle Optimille "Legopalikoista leopardikalsareihin"- kirjan lahjaksi, jotta murrosiän mukana tuomat muutokset eivät aiheuttaisi suuria järkytyksiä. Lisäksi asiaan kuuluvasti polkaistiin synttäripullosta korkki ja tarjottiin kulaukset alaikäiselle ainejärjestölle.

Itse iltajuhla vietettiin lämmintunnelmaisessa Lehmo Cuisinessa, josta aukesi kaunis näkymä perinteiseen suomalaiseen järvimaisemaan. Ohjelma oli pidetty mukavan tiiviinä, joten syömiselle ja seurustelulle oli varattu hyvin aikaan. Tunnelmaltaan iltajuhla oli hyvin sitsimäinen, mutta säilyttäen kuitenkin vuosijuhlalta vaadittavan arvokkuuden. Jatkopaikalle eli jonnekin keskelle ei mitään siirryttiin bussikuljetuksin puolen yön jälkeen. Kun pahin suolaisennälkä oli selätetty pitsalla,

täytti juhlakansa seuratalon lattian ja tanssi dj:n soittamien biisien tahdissa. Vauhdikas ilta päättyi vasta viideltä, kun bussit noutivat viimeiset juhlijat ja kuljetti takaisin Joensuun keskustaan.

Muutaman tunnin levollisen unen jälkeen vaihdettiin frakit ja iltapuvut haalareihin ja suunnattiin silliaamiaiselle. Space-silliksellä perinteisen kaavan mukaan tarjottiin nälkäisille "laihdutusruokia" ja uutta nousua vauhditti teeman mukaiset ufoshotit. Paikalta löytyi myös sauna ja palju, sekä gladiaattoritaisteluareena pomppulinnatyylisesti. Taistelu tosin tuotti joillekin ongelmia, sillä pienellä jalustalla seisominen oli parissa promillessa jo vaikeaa itsessään. Loistava bändi keräsi väsyneimmätkin juhlijat hyppimään BoomKahn rytmiin. Sillisbussin palattua Joensuuhun kuuden maissa Laura aloitti paluumatkansa enklaavilaisten seurassa kohti etelää kun taas Retu päätyi muutaman mutkan kautta silliksen jatkojen etkoille paikallisten kylterien luokse. Kun 50-neliöiseen asuntoon tungetaan reilu parisenkymmentä kauppatieteilijää, on tiivis tunnelma ja kovaääniset seuralaulut taattu.

Kaikkiaan aivan uskomaton viikko. Suuremmista yliopistoista tuttu speksikulttuuri saavutti taas hieman enemmän jalansijaa Porissa. Mieletön vuosijuhla Joensuussa mielettömien ihmisten kanssa. Uudet kaverit ja kontaktit ympäri Suomen. Kiitos TuKY-speksi, Optimi ry, koko Joensuun juhlakansa, sekä erityisesti meidät majoittaneet emäntä ja isäntä ja kanssamme majoittuneet oululaiset. Jokainen teistä vaikutti siihen, että meidän viikkomme oli näin ikimuistoinen.

Love,

Laura ja Retu 

A- ja B-näyte

Nyt kun lähes kahden viikon jälkeen on toivuttu edellisviikon riennoista, on aika taas vähän kerrata mitä on tullut tehtyä. PorKyn alkuvuoden kiistatta kovinta bileviikkoa, jota oli jo ehditty odottaakin, vietettiin viikolla 10. Luvassa oli sitsaamista ja Pointerin jokavuotinen laskettelureissu Himokselle, jonne lähti tänäkin vuonna massiivinen PorKy-edustus.

Keskiviikkona 5.3. PorKyn kovimmat juhlijat, sekä ne ulkkikset jotka olivat paikalle päässeet, suuntasivat kohti Paluksen kylätaloa viettämään olympialaisten jälkipelejä. PorKyn biletiimi oli pistänyt paikat kondikseen ja mestoilla nähtiinkin jos jonkin näköistä kelkkailijaa ja kiekkoilijaa. Pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta sitsit sujuivat moitteettomasti, pitkälti toastien kokemuksesta ja ammattitaidosta johtuen. Bilekansan kovin kestosuosikki Häkkinen räjähti ilmoille heti alkuun niin kovalla intensiteetillä, että jokainen huomasi ilmassa olleen suuren urheilujuhlan tunnun.

 Illan suurimpiin kohokohtiin lukeutui myös hallituksen herkiltä äänihuulilta ilmoille kajahtanut, jo maanlaajuista mainettakin niittänyt, upea semmari-versiointi ”PorKy”. Niin hauskaa on ilmeisesti ollut, ettei allekirjoittaneelle ole loppuillasta jäänyt paljon yksityiskohtia muistiin. Jatkoja kuitenkin vietettiin Somassa, missä meno oli vähintäänkin samalla tasolla kuin itse sitsipaikalla ja jatkoille jätettiinkin viimeisimmät mehut, mitä oli jäänyt olympialaisista jäljelle.

Torstaina 6.3. Aamu valkeni upeana Yliopistokeskuksen innokkaille skimbaajille. Matkaan päästiin edellisillasta johtuneesta aamujumituksesta huolimatta lähes ajallaan ja reissu saatiin käyntiin. Perillä Himoksella odottikin vain tykkilumesta valkoinen mäki, joten kovimpien rinnehirmujen toiveet puuterilumesta ja mettäreiteistä jäivät vain haaveiksi. Meininki nousi päivän mittaan tasaisesti, mutta kokomustaan pukeutunut rinneministeri Timmipeppu piti huolen, ettei hauskanpito äitynyt liian hurjaksi. Iltapäivästä PorKyn kovimmat rinnetaiturit olivatkin jo niin yhtä rinteiden kanssa, että Himoksen bokseista nähtiin parhaimmillaan jopa X-geimeistä tuttuja temppuja. 

Laskujen jälkeen siirryttiin mökkeihin viettämään iltaa koko kansan voimin. Viimevuotisesta poiketen jatkoja ei vietetty ”Himoksen Herralassa”, vaan Länsi-Himoksen parimökeissä. Meno ei tästä kuitenkaan kärsinyt, vaan pienemmät tilat tekivät tunnelmasta vain huikeamman. Yön pikkutunneille(ja vähän suuremmillekin) asti jatkuneen juhlinnan pystyi tunnistamaan seuraavana päivänä bussissa nuokkuneiden matkaajien kasvoilta. Epäselväksi ei jäänyt oliko edellisenä päivänä ollut hauskaa. Kiitokset vielä huippureissusta Pointerille!

-Tiki