Minnet... Jag har tappat mitt minne...
Ihan ei oo sentään koko muisti kadonnu, vaikka melkosta hulinaa tiistaista eteenpäin olikin. Järjestelyt oltiin aloitettu jo hyvissä ajoin eikä tavallista paniikkia oikeastaan minkään asian kanssa aiheutunut. Rekvisiitoista lähtien kaikki oli valmiina jo tiistai-iltana, ainoastaan plaseeraukset ja juomahommat jäi enää keskiviikolle kahvihetken lisäksi.
Tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch
Itse sitsit alkoivat suunnitellusti ja täysin ajallaan – kenkäkiellostakin pidettiin kiinni jopa niin hyvin, että jokaisen sitsARIn kengät löytyivät siististi naulakosta oman takin alta. Uutislähetys käyntiin ja itse meiningit saattoi alkaa!
Ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo
Toastmastereiden rooli täytettiin kirjaimellisesti, eikä sitsAREITA ujostuttanut alkujännityksen jälkeen enää tippaakaan. Tauot vietettiin tanssien pöydillä ja valokuvia napsien. Ei nää nyt ihan penkin alle voinu mennä!
What shall we do with the drunken sailor what shall we do with the drunken sailor what shall we do with the drunken sailor early in the morning?
Kun siivoushommat oltiin saatu päätökseen jo yöllä, saattoi biletiimikin jatkaa matkaansa Soman
kautta kohti legendaarista Himosta.
Lopuksi halutaan koko biletiimi vielä kiittää etenkin meidän mahtavia Toasteja, jotka olivat nähneet suuren suuren vaivan sitsimateriaalin tekemiseen sekä itse tapahtumaan valmistautumiseen. Uskomatonta antautumista, jota kaikki varmasti älyttömästi arvostavat! Kiitos kuuluu myös kaikille muille tapahtumaan osallistuneille: ulkkareille (joita oli saapunut Poriin valtava määrä), PorKyläisille ja muulle UC Porin väelle. Niiaus ja kumarrus myös siivous-, ym. avusta tapahtuman aikana ja jälkeen.
Viimeisenä kiitos myös kaikille, jotka valitsitte viimeisiksi sitseiksenne juuri meidän sitsARIt. Lämmittää sydäntä hurjasti.
Joonas Lari-Kari Marjakari, toast-perintö on nyt sinun.
<3:llä, BILETIIMI
Ihan ei oo sentään koko muisti kadonnu, vaikka melkosta hulinaa tiistaista eteenpäin olikin. Järjestelyt oltiin aloitettu jo hyvissä ajoin eikä tavallista paniikkia oikeastaan minkään asian kanssa aiheutunut. Rekvisiitoista lähtien kaikki oli valmiina jo tiistai-iltana, ainoastaan plaseeraukset ja juomahommat jäi enää keskiviikolle kahvihetken lisäksi.
Tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch tsch
Itse sitsit alkoivat suunnitellusti ja täysin ajallaan – kenkäkiellostakin pidettiin kiinni jopa niin hyvin, että jokaisen sitsARIn kengät löytyivät siististi naulakosta oman takin alta. Uutislähetys käyntiin ja itse meiningit saattoi alkaa!
Ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo
Toastmastereiden rooli täytettiin kirjaimellisesti, eikä sitsAREITA ujostuttanut alkujännityksen jälkeen enää tippaakaan. Tauot vietettiin tanssien pöydillä ja valokuvia napsien. Ei nää nyt ihan penkin alle voinu mennä!
What shall we do with the drunken sailor what shall we do with the drunken sailor what shall we do with the drunken sailor early in the morning?
Kun siivoushommat oltiin saatu päätökseen jo yöllä, saattoi biletiimikin jatkaa matkaansa Soman
kautta kohti legendaarista Himosta.
Lopuksi halutaan koko biletiimi vielä kiittää etenkin meidän mahtavia Toasteja, jotka olivat nähneet suuren suuren vaivan sitsimateriaalin tekemiseen sekä itse tapahtumaan valmistautumiseen. Uskomatonta antautumista, jota kaikki varmasti älyttömästi arvostavat! Kiitos kuuluu myös kaikille muille tapahtumaan osallistuneille: ulkkareille (joita oli saapunut Poriin valtava määrä), PorKyläisille ja muulle UC Porin väelle. Niiaus ja kumarrus myös siivous-, ym. avusta tapahtuman aikana ja jälkeen.
Viimeisenä kiitos myös kaikille, jotka valitsitte viimeisiksi sitseiksenne juuri meidän sitsARIt. Lämmittää sydäntä hurjasti.
Joonas Lari-Kari Marjakari, toast-perintö on nyt sinun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti