torstai 28. helmikuuta 2013

Vuosijuhlatunnelmaa Helsingissä



ONNEA KY ja SHS!

Porin Kylterit matkusti puheenjohtaja-markkinointivastaava-edustuksella etelään pääkaupunkiimme Helsinkiin onnittelemaan 102-vuotiasta KY:tä ja 103-vuotiasta SHS:ää.

Lauantai 23.2. KY:n 102. Vuosijuhlat

Saimme kunnian päästä edustamaan PorKyä kaksille merkittäville kylterijuhlille Helsinkiin. Ensin vuorossa olivat KY:n vuosijuhlat.

Juhlat järjestettiin Wanhassa Satamassa, joka on yleisesti tunnettu messualueena, mutta yllätyimme siitä, kuinka upeat juhlat sinne oli mahdollisuus järjestää. Puitteet olivat kauniit tiiliseinistä modernimpaan sisustukseen asti ja voimme todeta, että nämä vuosijuhlat olivat yhdet hienoimmista missä olemme ikinä olleet, tietenkin Hankenin juhlat mukaan lukien :) Juhlat alkoivat klo 16.00 kutsuvieraiden cocktail-tilaisuudella, jossa jokaiselle vieraalle oli annettu tervehdysaika. Omamme oli klo 16.39, joka kuitenkin osui kohdallemme 10 minuuttia etuajassa tervehdysten ollessa aikarajoitusten takia ilmeisesti lyhyitä ja ytimekkäitä. Lahjaksi veimme tietenkin Porissa valmistettua PorKy-kuohuviiniä, jonka rypäleet on luonnollisesti poimittu Porin sydämestä, Kirjurinluodosta!

Cocktail-tilaisuuden jälkeen oli runsaasti aikaa kuvauttaa itsensä, seurustella ja juoda kuohuviiniä. Iltajuhla alkoi klo 18.00, jolloin siirryimme juhlasaliin. Sali näytti upealta pyöreine pöytineen ja pöytäkoristeineen. Juhla pyörähti käyntiin perinteisellä lippukulkueella, jossa kulkue toi lipun saliin ylioppilaslakit päässä. Alkuun laulettiin myös kaikille tuttu Gaudeamus Igitur. Juhlassa oli todella arvokas tunnelma. Jokainen sai lahjaksi oman KY-shottilasin, joka oli Susanne-shottilasienkeräilijän mieleen. Ruoka oli hyvää ja juhlapuheet hienoja. Erityisesti yleisöä innosti KY:n nais- ja mieskuoron esitykset, joissa kuultiin esimerkiksi Backstreet boysseja, ihanaa! Iltajuhlan jälkeen bussikuljetus vei jatkoille KY-talolle!
 







Sunnuntai 24.2. SHS 103. Årsfest

Ja samoilla silmillä! No ei nyt ihan :D Herättiin ihanaan auringonpaisteeseen ja katsottiin Putousta ja syötiin aamupalaa. Aika epätavallisen luksusta opiskelijamajoitukseksi, yövyttiin nimittäin Susannen siskolla. Aamiaisen jälkeen alkoikin melkein heti kampausten teko ja kahdelta oltiin taas iltapuvut päällä! Kuka väitti, että elämä ei olisi yhtä juhlaa?!

SHS cocktail-tilaisuus alkoi Hankenilla klo 15.30. Nämä kaksi kylteriä ovat sen verran maanläheisiä, että sekä eilen että tänään ei menty taksilla vaan tungettiin ronskisti iltapuvuissa bussiin :D Hankenilla Sini hoiti hienosti sujuvalla ruotsinkielellä meidän tervehdyksen, joten siitäkin selvittiin! Muuta Susanne ei sitten oikein ymmärtänytkään. Tervehdysten jälkeen lähdettiin lieventämään jo syntynyttä nälkää ja janoa Kampin Henkkaan, onion ringssit ja siideri maistuivat aika taivaalliselta. Jätettiin siis Solenn Akt väliin, joka sisältää puheita ja palkitsemisia, eihän siitä olisi kuitenkaan mitään ymmärtänyt.

Puoli seiskan aikaan bussit lähtivät Hankenilta Kalastajantorpan Hilton-hotellille. Bussissa jo raikuivat ruotsinkieliset laulut kun vuju-kansa virittäytyi juhlatunnelmaan. Hiltonilla juhla alkoi aidolla shampanjalla ja seurustelulla, jonka jälkeen siirryttiin juhlasaliin. Vuosijuhlan sponsoreina olivat vaatimattomasti Mercedes Benz ja Sonera, sekä eri sponsorit tarjosivat tietyt lasilliset juomaa. Istuimme eri pöydissä, mutta se ei haitannut; oltiinhan me jo vietetty ihan tarpeeksi aikaa yhdessä! :D 

Juhlaan kunniavieraat saapuivat kulkueella ja toastmaster laulatti ihmisiä – tietenkin ruotsiksi. Harvoin näkee puolustusministerin seisovan pöydällä pitämässä puhetta! Oli aika huvittavaa ja samalla mielenkiintoista laulaa lauluja, joihin ei ollut aikaisemmin törmännyt ja joiden sanoissa ei oikein pysynyt perässä. Eihän meidän sitseillä ollut niistä ruotsinkielisistä lauluista ollut kuin pari. Susannea vastapäätä istuva ruotsinkielinen poika oli yllättynyt, että meillä ylipäätään lauletaan ruotsinkielisiä lauluja! Illan vaihtuessa yöhön jopa ruotsinkieli alkoi sujua, ainakin SNAAAAPS! -huuto.

Hälsningar,

Sini ja Susa

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tenttejä ja Thaimaata


Moikka!

Tenttiviikko alkoi maanantaina ja se puskikin kovaa päälle. Heti ekan kolmen päivän sisään sain sisällytettyä kaikki neljä tenttiä, jotka tältä periodilta tuli tehdä. 

Maanantaina tenttiviikko alkoi heti Erkin (<3) PLR5 ja huhhuh. Tärppejä saatiin, eipä ainakaan mua auttanut yhtään ja katsotaan millä tuo tentti taas palaudu. Tietty olisi pitänyt noudattaa Erkin vinkkiä ja ”olla saastuttamasta luontoa ja olla tulematta paikalle, jos ei ole valmistunut kunnolla”. 

Tiistaina oli vuorossa espanja ja sen maantuntemus. Nyt tiedän ainakin Espanjan vuoristot, joet ja kaupungit! Sekä muita pikkunippeleitä. Sinäänsä hieman turha, mutta pakollinen kurssi. Onneksi vanhat tentit ovat erittäin suuri apu tenttiin luvussa.

Keskiviikkona oli Nordvalin kiinnostava Meny Ab ja PLR2A. Salista tuli lähdettyä heti silloin 9.00.. Ei oikein auennut hyllypoistot tai mitkään muutkaan asiat, joita tohon laskiksen tenttiin olis pitänyt tietää. Yksinkertaisesti ei vaan kiinnostanut yhtään tämä tenttiviikko, kun matka häämötti koko ajan edessä.

 
Tähän loppuikin mun tenttiviikko! Torstaina tuli käännettyä nokka kohti Helsinki-Vantaata ja Bangkokkia. Perille päästiin hyvin mukavien vanhempien herrasmiesten välissä istuen. Kuva poikien katolta. Voisi siis sanoa, että life is good ja nyt ei paljon mikään paina!

Mukavaa lopputenttiviikkoa ja alkavaa periodia! Vaikka kahvimaija ei ole paikalla, kahvihetki on normaalisti viikolla 10. Tytöt leipoo, joten kannattaa saapua paikalle;) 

Terkuin 
Roosa

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hallituslaisen viikko



Gotta enjoy the life of PorKyn hallituslainen! Tavallista vauhdikkaampi hallituslaisen viikko on tiedossa kun Sussu ja Nisse pääsevät radioon, ystävänpäiväbileisiin ja kiertämään ympäri Suomen maan!

Maanantai:
Viikko alkoi mukavasti maanantaisella hallituksen kokouksella, joka pidettiin Susannen luona kotoisissa tunnelmissa. Illan aikana puhuttiin muun muassa PorKyn 10. vuosijuhlista ja keskiviikkona pidettävistä ystävänpäiväbileistä. Normaalien läsnäolijoiden lisäksi kokouksessa vieraili myös PorKyn oma poika: TYY:n edaattori Aleksi Väänänen. Normaalista poiketen kokous ei venynyt yön pikkutunneille asti vaan pysyi jopa kahdessa tunnissa!

Tiistai:
Aamulla hallituslainen herää kukonlaulun aikaan ja lähtee avaamaan sieluaan radioaalloille. Radio Eazyn jokatiistaisessa Kylterivartissa kuultiin tänään Susannen heleää ääntä ja Nicon miehistä bassoa. Ettekä ikinä arvaa mistä puhuttiin <3 ”All you need is love tittidididiiii…” Rakkaudenpäivän lisäksi puhuttiin tutoroinnista sekä viikonloppuna järjestettävistä Preemio ry:n vuosijuhlista Kuopiossa. Tuottajan kysymykset tutoroinnista yllättivät meidät täysin emmekä olleet aivan varmoja kuinka monta niitä tutoreita nyt haetaankaan. Anteeksi Mikko! Tilannetta kuvasti hyvin, kun Nico kesken lausetta jäätyi ja nosti kädet ilmaan. Tapaus toistuikin muutamaan otteeseen ja Lauran leikkaustaidot joutuivat kovalle koetukselle. Oli kyllä hilpeä radiohetki! 

Kylterivartista selvittyään innokkaat hallituslaiset suuntasivat lempikauppaansa odottamaan tämän aukeamista. Lelukaupassa oli luvassa Preemion vuosijuhlalahjan etsimistä. Lopulta mukaan lähti kala, joka oli niin ”kaunis”, ettei sitä rohjennut jättää yksin kauppaan muiden pehmolelujen armoille. Susannen sanoin: ”Hyi! Toi näyttää melkein oikeelta limaselta kalalta!”

Keskiviikko:
Päivä alkoi rakkaudentäyteisellä kahvihetkellä, jossa oli tarjolla mutakakkua sekä geishoja. Mutakakku meni niin hyvin kaupaksi, että jotkut ihmiset joutuivat laittamaan itsekurinsa koetukselle etteivät ahmineet kaikkia paloja.

Päivän kohokohta oli illan ystävänpäiväbileet Poltteen kanssa, jotka starttasivat Pohjolan saunatilalla kuuden aikaan. Bileissä hempeiltiin halipassit kaulassa romanttisen musiikin tahtiin tanssahdellen. Illan aikana kilpailtiin halien ja pusujen keräämisessä sekä musiikkivisan merkeissä. PorKyn ja Poltteen yhteinen sävel löytyi myöhemmin illalla, kun meidän oma Kahvimaija keräsi kaikki janoisimmat saman pöydän ääreen pelaamaan PowerHalfHouria. Peli sujui hyvin Joannan karjahdellessa tahtia, vaikka pelivälineenä toimivat Roosan itseleikkaamat shottilasit repivätkin pelaajien huulia. Kukaan ei varmastikaan missannut yhtäkään juomavuoroa, kun ilmassa kajahteli ”JUOKAAAAA!” :D 
Jatkoilla oli ennätysmäärä ihmisiä ja paikalle ilmestyi niin opiskelijoita kuin keski-ikäisiäkin. Huolemme siitä, riittääkö ihmisiä kaikkiin Porin baareihin (Potkiaiset Kinossa, Pointerin & SAMK:n bileet Cabassa ja me Somassa) osoittautui turhaksi. Todellinen huolenaiheemme olisi voinut olla riittääkö  Soman kapasiteetti! Illan aikana tanssittiin Cliffin tahtiin, palkittiin etkojen voittajat sekä poistettiin pyykkipoikkia rintsikoista suun avulla. Hallipassikisan voittajaksi selvisi Biletiimin Maija Uoti jopa 70:llä halilla, vaikka etkoilla oli 50 ihmistä. :D Go Maija!

Perjantai: Preemio ry:n 12. vuosijuhlat Kuopiossa
 
On se kylterin elämä rankkaa! Jo muutenkin univajeen painaessa päälle, herätyskello soi ja kylteri hieraisee silmiään: 04.30! Aamulla taksissa Nico kiittää ylempiä voimia siitä, ettei ole nainen, kun kuulee, että Susanne on viettänyt kampauksen laitossa viimeiset 1,5 tuntia. Nicon nutturan tekemiseen meni vain 5 minuuttia! Kuusituntinen junamatka Kuopioon sujui mukavasti tätä tekstiä kirjoitettaessa ja yksisarvisista haaveillessa. VR:n vedenpitävien aikataulujen takia rikoimme myös 100m juoksun maailmanennätyksen matkalaukut olalla.

Pääsimme majapaikkaamme Kuopioon ja voimme vain ylistää kuopiolaista vieraanvaraisuutta. Hostimme oli kokannut meille lounasta ja laittanut patjat ja lakanat valmiiksi. Kun mekot ja puvut oli saatu päälle, suuntasimme Kuopion Scandic hotellille. Preemio ry:n vuosijuhlat käynnistyivät klo 16.30 Cocktail-tilaisuudella, jossa Preemiolle jaettiin lahjoja ja kiitettiin kutsusta. Itse vuosijuhlat sujuivat arvokkaasti puheiden, laulujen ja hyvän ruuan merkeissä. PorKyn ja Enklaavin (Porklaavin) puoliulkkissikapöydässä oli mahtava tunnelma! Jatkot pidettiin Kuopion Onnelassa, jossa yllättivät mäkkärisafka ja vuosijuhlakansalle varattu oma tila. 

Lauantai: Preemion Merimies-Sillis

Aamu alkoi rapeissa merkeissä yhdeksältä kalakukon laulun aikaan. Ennen sillistä fiilisteltiin edellistä iltaa, rikottiin kahvinkeitin, hoidettiin nesteytystä ja ihmeteltiin, missä takakontilla viihtynyt ja niin huolehtivainen emäntämme oli. Justin Bieberin pauhatessa taustalla mekot vaihtuivat haalareihin, juomat tyhjenivät ja lopulta rakas emäntämmekin valui paikalle aikaisin yhdeltätoista. Mitään muuta ei ollut hävinnyt!

 
Preemion Merimies-Silliksellä syötiin, juotiin ja tanssitiin livemusiikin tahdissa. Ehdottomaksi hitiksi osoittautui jo PorKyn Seilorisitseiltäkin tuttu papukaija, joka sai erityisesti naiset hullaantumaan söpöydellään. Silliksen ehdoton vetonaula papukaija Maisterin lisäksi oli open bar, joka sai väsyneimmätkin kylterit sillistunnelmaan.

Silliksen jälkeen ulkkikset kokosivat itsensä tilataksiin ja suuntasivat kotipizzan kautta juna-asemalle. Junamatkalla ravintolavaunussa vietettiin silliksen jatkoja – junasitsejä. Varmasti muillakin matkustajilla oli hauskaa! Loppumatka sujuikin jossain hereillä olevan ja nukkuvan välimaastossa ja 23.30 Porin juna-asemalla totesimme, että ei ole ikinä ennen tuntunut näin hyvältä olla Porissa! Kiitos Preemio ry:lle upeista vuosijuhlista ja kaikille osallisille ikimuistoisesta Kuopion reissusta!

Uuh! Ihanaa!


-Susanne ja Nico


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tunnelmia laskiaisviikolta


Hej kaikki!

Kiirettä pitää ja hommia riittää! Vuosijuhlien valmistelut ovat startanneet todenteolla ja työt eivät näytä tekemällä loppuvan. Tuli pepun alla juoksentelusta huolimatta kuitenkin pilkettä riittää silmäkulmassa ja palasetkin alkavat hiljalleen loksahtelemaan kohdilleen (ainakin osittain). Alkuviikko on siis ollut työntäyteinen kun tenttiviikkokin uhkaavasti jo kummittelee nurkan takana.

Totta puhuakseni koko alkuviikon ajatukset olivat enemmän tai vähemmän torstaisessa Pikkulaskiaisessa. Sefe- ja Kylteripäivät olivat vain muisto kaukaisuudessa uuden viikon koittaessa jälleen. Tosin niihin palatakseni, toivottavasti kaikki osallistuneet nauttivat tapahtumasta kuin laama kylvystä, allekirjoittanut ainakin itse teki niin. Takaisin Pikkulaskiaiseen. Porista siis torstaina yksityisautoillen kohti Turkua (täysillä liikennerajoitusten mukaan).  Itse en kiireiltäni ennättänyt päivällä käytyyn leikkimieliseen mäenlasku skabailuun (Vuorenmaan investointilaskelmat vetivät pidemmän korren), mutta uskoakseni se oli jälleen yhtä onnistunut ja riemastuttava kuin aikaisempinakin vuosina (tämä on olettamus, korjatkaa jos olen väärässä). Turun Kauppatorin komeillessa edessämme oli aika jättää autoilu loppuillaksi ja vaihtaa haalarit jalkaan. Opiskelijoita näkyi jo sankoin joukoin katukuvassa ja viimeistään silloin tajusin, että kirittävää riittää tulevan baarikierroksen suhteen. Ystävien kanssa siis kisatoimistolle, kartta käteen ja ”leimojen keräys” käyntiin. Leimoja kerättiinkin tarpeeksi, sopivasti, siis aika paljon (tosi paljon). Itse Pikkulaskiais-tapahtuman kruunasivat jatkot Börsissä (ja Apollossa myös, mutta ei niistä sen enempää koska en siellä ollut niin en voi mitään niistä tietää). Esiintyjinä toimivat mm. tällä hetkellä suurta suosiota suomiräppi-genessä nauttiva komistus nimeltään Majuri, joka naisia ylistävillä sanoituksillaan sulatti jokaisen tytön sydämen. Olihan siellä joku toinenkin esiintyjä joltain menneiltä vuosikymmeniltä, mutta pysytään mieluummin nykyhetkessä. Ilta oli kokonaisuudessaan erittäin hauska ja onnistunut. Oli myös jälleen mukava nähdä ystäviä muiltakin paikkakunnilta (terveisiä mm. enklaavin hallitukselle).

Pikkulaskiaisesta palautuminen hoidettiin hitaasti ja varmasti (äkkinäisiä liikkeitä ja raskasta ruumiillista työtä välteltiin siis pari päivää). Sunnuntaina, kun mieli ja keho olivat jälleen täynnä energiaa, oli jälleen uusia haasteita voitettavana. Uusi haaste oli nimeltään Rauma (Raum). Suurta suosiota ja jopa jonkinlaista kulttiasemaa tavoitteleva UCPorin futsal-joukkue siis matkasi kohti paperitehtaita ja paskan hajua (anteeksi, mutta se on ainakin osittain totta). Joukkue oli henkisesti ja fyysisesti erittäin valmis nujertamaan paikallisvastustajansa. Huolenaiheena tosin oli pitkä sairaslista. Molemmat maalivahtimme olivat loukkaantuneita, samoin ulkomailta suurella rahalla hankittu kohupelaajamme Mostafa, jonka mukaan nimettiin aikoinaan myös rullakebab eräässä raumalaisessa ravintolassa. Pitkän ja erittäin strategisen ottelupalaverin jälkeen sankarin viittaa halusi sovittaa harteilleen muuan Heikki Auer, joka siis uhrasi itsensä tolppien väliin vain ja ainoastaan joukkueen etu mielessään. Ottelusta tulikin varsinainen trilleri ja yleisö joutui pidättelemään hengitystään kerta toisensa jälkeen ilmiömäisten suoritusten seuratessaan toinen toistaan. Taistelumme palkittiin lopulta ilmiömäisellä voitolla vasten kaikkia ennakkoasetelmia. Pukukopissa fiilis oli ottelun jälkeen jopa käsinkosketeltavan euforinen, toisaalta myös hieman liikuttunut sillä tämä oli mahdollisesti viimeinen yhteinen ottelu UCPorin paidassa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Best Regards

S. V 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

SEFE-päivä & KYPÄ 2013


Kouluviikko jäi harmillisen vajaaksi, kun perinteinen SEFE-päivä keräsi hallitustoimijat ympäri Suomen ja SEFE:n toimikuntien opiskelijajäsenet Helsinkiin jo keskiviikkoaamuna. Tämä tarkoitti käytännössä 06:18 starttaavaan junaan nousua ja näin ollen yöunien rajoittumista muutamiin tunteihin. Vireystilan tasosta kertookin muun muassa se, että ruotsinkielisten junailutermien ”avgår” ja ”från spår” loppusoinnullisuus herätti matkustamossa suurta huvittuneisuutta.

Paikan päällä Sokos Hotel Presidentissä päästiin kuuntelemaan yhteisesti muun muassa kokoustekniikkaan ja yhdistystoimintaan ylipäätään liittyvää luentoa. Päivän merkittävintä sisältöä olivat kuitenkin workshopit, joihin osallistujat hajaantuivat tehtäviensä ja kiinnostuksiensa mukaan – tarjolla oli koulutusta esimerkiksi projektijohtamisesta, vakuuttavasta esiintymisestä ja koukuttavasta myynnistä. Antoisan virallisen osuuden jälkeen vuorossa oli korpivaellus Omenahotellille kaameassa räntäsateessa. Motivaatiota kyseiselle 900 metrin taipaleelle olikin hankittava läheisestä monopoliasemasta nauttivasta myymälästä, jolle päivä kyltereiden parveilusta päätellen oli suurmenestys. Illan huipensivat KY:n kellaritiloissa järjestetyt sitsit, joilta monen PorKyn jäsenenkin onneksi punishmentit puuttuivat kokonaan. PorKyn proggisvuoro oli sijoitettu loppupäähän, mikä näkyi paitsi siinä, että kyseinen laulunumero lähenteli täydellistä farssia, niin onneksi myös siinä, että yleisön arvostelukykykin oli jo aavistuksen hämärtynyt.

Henkilökohtaisella tasolla mieltä lämmitti suuresti se, että paniikissa H&M:n ja paikallisen askarteluliikkeen kangastussivalikoimia yhdistämällä rakennettu tee-se-itse-hallituspaita korvasi karhukaupunkiin jääneen esikuvansa kohtalaisen hyvin. Tusseille löytyi käyttöä vielä sitseilläkin, sillä konkreettiseksi muistoksi jäi pari haalareihin kirjoitettua nokkelaa viestiä. Illan päätteeksi ehdittiin toki vielä käydä tyhjentämässä McDonald’s-niminen ravitsemusliike.

Torstaina alkoivat Scandic Marina Congress Centerissä 500 osallistujan Kylteripäivät ”Suomi maailman huipulla?” -teemalla. Päivän aikana saatiin nauttia huippulaadukkaista puhujista. Mikael Jungner oli inspiroiva ja Aki Riihilahti huumorintajuinen, kuten odottaa saattoikin, mutta Danske Bankin Lauri Uotilan kansantajuisen kansantalouskatsauksen maaginen taso tuli täysin puskista ja nousikin päivän puhutuimmaksi luennoksi. Samassa rakennuksessa järjestettiin myös iltajuhla, jossa karitsanpaistin tai ruokalajien välissä esiintyneen improvisaatio-orkesterin sijaan eniten huumaa aiheutti ehkä kuitenkin Neon 2:n tuotannolla varustettu tanssilattia. Vaikka iltaohjelmaan oli jo klo 02:00:n kohdalle isketty äärimmäisen kyseenalainen ”ZZZ”-symboli, löysi moni itsensä vielä kyseisen ajankohdan jälkeenkin esimerkiksi Rymy-Eetusta ja luultavasti vielä useampi jostainpäin koko hotellin käytävät vallanneilta jatkoilta.

Kylteripäivät jatkuivat perjantaina beach party –silliksellä Salmisaaren liikuntakeskuksen huikealla biitsillä, jossa PorKy niitti mainetta kaatamalla köydenvetokilpailussa muut ainejärjestöt tieltään. Maininnan ansaitsevat myös mainio bändi – jonka kruunasi poikkihuilisti – ja aurinkolasien jakelupiste, jota omat pleksini jo edellispäivänä kadottaneena tervehdin ilolla. Kaiken kaikkiaan reissu oli absoluuttista huipputasoa niin asiasisällön, verkostoitumismahdollisuuksien kuin illanviettojenkin osalta.

#YOLO,

 Mikko L